Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö,
Joka vuosi tähän aikaan me kokoonnumme kunnioittamaan kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet itsenäisyytemme vaalimiseen ja sen puolesta taistelemiseen. 98 vuotta sitten Suomi julistettiin itsenäiseksi. Sodista selviytyminen ja itsenäisyyden puolustaminen ovat vaatineet paljon uhrauksia.
Miehet rintamalla ovat laittaneet henkensä alttiiksi. Naiset ovat osallistuneet muun muassa lottina, lääkäreinä ja sairaanhoitajina. Kun talvisota alkoi Lotta Svärd –järjestöllä oli noin 100 000 jäsentä. Naisia työskenteli keittäjinä, siivoojina, ompelijoina ja ruumiinpesijöinä. Yksi lottien vaarallimpia tehtäviä oli päivystää ilmavalvontatorneissa ja ilmoittaa pommikoneiden saapumisesta. Usein he itse eivät ehtineet suojaan pommituksilta.
Monesti puhumme miesten ja naisten merkityksestä Suomen sotien keskellä. Tänään haluan kiinnittää huomiota myös lapsiin. Talvisodassa ja jatkosodassa henkensä menetti noin 90 000 sotilasta. Monilla heistä oli perhe. 55 000 lasta jäi sotaorvoksi. He ovat kantaneet surun ja tuskan menetetystä vanhemmasta. Se on ollut heidän uhrauksensa.
Vanhemmat halusivat suojella lapsiaan. Toisen maailmasodan aikana lapsia lähetettiin sotaa pakoon pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan. Suomesta siirrettiin noin 70-75 000 lasta ilman vanhempiaan. Suomalaisten lasten siirrot olivat suhteessa väkilukuun toisen maailmasodan ennätystasoa. Kun sota päättyi, lapset palasivat takaisin kotiin. 75 000:sta lapsesta 15 000 jäi palaamatta.
Sotalapsista kertoo esimerkiksi teos Lappu kaulassa yli Pohjanlahden– Suomalaisten sotalasten historia. Olen nähnyt kuvan tällaisesta lapusta, joka lapsen kaulaan laitettiin ennen matkaan lähtöä. Siinä luki lapsen nimi, numero ja paikkakunta, jolta lapsi oli. Täytyy sanoa, että tämän äidin sydäntä puristi, kun ajatteli, että joutuisi laittamaan omien tytärten kaulaan laput ja lähettämään matkaan.
Emme voi edes kuvitella kuinka paljon surua ja tuskaa sodat ovat aiheuttaneet. Tästä syystä voimme voi olla vain nöyrän kiitollisia siitä, että saamme elää rauhan aikaa. Meidän tehtävämme on nyt huolehtia, että rauha säilyy. Meidän tehtävämme on huolehtia, että Suomi on hyvä asua myös tuleville sukupolville. Tämän päivän haasteet ovat erilaisia. Elämme pitkään jatkuneessa lamassa. Muiden maiden talous on lähtenyt kasvuun, mutta Suomi on ollut jäänyt jälkeen. Työttömyysluvut ovat huolestuttavia ja maksuhäiriömerkintöjen määrä on noussut jopa 1990-lamaa korkeammalle tasolle. Nyt tarvitsemme paljon viisautta ja rohkeita päätöksiä, jotta tästä noustaan.
Arvoisat juhlavieraat,
Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa joudumme tarkastelemaan Suomea myös osana isompaa kokonaisuutta. Suomi on osa Euroopan Unionia. Me olemme myös osa globaalia kokonaisuutta. Dataverkot ja internet ovat sitoneet lähes koko maailmaan yhteen. Tieto liikkuu sekunneissa maailman toiselta puolelta toiselle. Me voimme olla yhteydessä keneen vain ja lähes missä vain. Maailman talouden heittelehtiminen vaikuttaa voimakkaasti Suomen talouteen, samoin suuret kansainväliset sopimukset. Me emme voi, emmekä pysty, sulkemaan silmiämme maailmassa tapahtuvilta katastrofeilta, sodilta tai ihmisoikeusloukkauksilta. Me olemme yksi osa tätä kokonaisuutta ja meillä on myös vastuu.
Vastuu on ollut aina yksi suomalaisten vahvuuksia. Me kannamme huolta toisistamme, me pidämme lupauksemme ja olemme rehellistä kansaa. Myös tasa-arvo on meille tärkeää. Miehet ja naiset ovat saman arvoisia. Kaikkia on kohdeltava oikeudenmukaisesti. Myös yrityskulttuuri on Suomessa korkealle arvostettua. Se on hyvätapaista, neuvottelevaa ja sopimuksista kiinni pitävää. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia ja arvoja, jotka ovat syntyneet satojen vuosien kuluessa, tapahtumien ja tilanteiden johdattamina sekä kovan työn tuloksena. Me olemme saaneet ne perintönä.
Miten voimme varjella omaa suomalaista identiteettiämme ja itsenäisyyttämme tässä globalisoituvassa maailmassa? Presidenttimme Sauli Niinistö on valinnut tämän itsenäisyyspäivän teemaksi kulttuurin. Kulttuuri voi olla näkyvää tai näkymätöntä. Esimerkiksi sellaiset kulttuuriset piirteet kuten tavat, kieli, ruoka ja vaatetus ovat näkyviä osia. Näkymättömiä osia ovat puolestaan arvot, arvostukset, uskomukset ja asenteet, jotka tulevat esille vasta myöhemmin ja tilanteissa, jotka vaativat arvoratkaisuja.
Me voimme ammentaa paljon rikkaasta ja monipuolisesta kulttuuristamme. Esimerkiksi tänä vuonna vietetään useita suomalaisen kulttuurin merkkivuosia, kuten Kalevalan 180-vuotisjuhlaa, Jean Sibeliuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen 150-vuotisjuhlaa. Sibeliuksen juhlavuotta on itse asiassa juhlittu ympäri maailmaa. Meillä täällä juhlavuosi on näkynyt erityisen hyvin esimerkiksi konsertteina ja tapahtumina lähiympäristössä. On ollut hienoa havaita, kuinka suurella ihailulla ja ylpeydellä osaamme suhtautua ja tuoda esille kulttuuriamme.
Hyvät kuulijat,
Meissä on Kalevalalaista alkuvoimaa. Me olemme vahvoja ja itsenäisiä. Me arvostamme korkealle sellaisia arvoja kuin vapaus ja vastuu. Ja me voimme siirtää tämän voiman ja kulttuuriperimän myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Meidän pitää myös kertoa lapsillemme myös, miten Suomea puolustettiin vielä ihan vähän aikaa sitten. Suomen sodista ei ole kovin kauaa. Näin myös kunnioitamme aiempien sukupolvien kovaa työtä Suomen eteen.
Kun me tästä juhlatilaisuudesta lähdemme, voimme onnellisin ja turvallisin mielin mennä koteihimme tai päivän rientoihin, juoda iltateetä rauhassa ja katsoa vaikkapa linnanjuhlia, lukea kirjaa tai viettää aikaa ystäviemme ja rakkaidemme kanssa. Kenenkään ei tarvitse pelätä. Haluan osoittaa syvimmän kunnioitukseni kaikille niille, jotka ovat taistelleet sen puolesta, että tämä on mahdollista. Kiitos niille rohkeille ja väsymättömille miehille, naisille ja lapsille, jotka turvasivat Suomen itsenäisyyden, taistelivat ja puolustivat rauhaa sekä jälleenrakensivat maan, jossa meidän on hyvä olla ja elää.
Hyvää itsenäisyyspäivää!