Helsingin Sanomat tekivät hienon artikkelin konkurssista selviytymisestä, johon he olivat haastatelleet sekä minua tutkimuksestani, sekä konkurssista selvinneitä yrittäjiä.
Tässä otos haastattelustani sekä linkki alkuperäiseen kirjoitukseen.
”Tutkija Ruut Sjöblom haastatteli väitöskirjaansa varten 22:ta laman kokenutta yrittäjää.
Yrittäjien tarinat olivat karuja: kaksi oli yrittänyt itsemurhaa, yhden puoliso oli tehnyt itsemurhan.
Mutta tarinoissa oli myös toivon pilkahduksia. Ihmiset selvisivät, vaikka lama vei heidät pohjalle.
Sjöblom havaitsi tutkimuksessaan, että lama-ajan yrittäjät käyvät läpi neljä vaihetta, jotka vievät kohti kriisistä selviytymistä.
Ensimmäisessä vaiheessa ihminen tajuaa, että konkurssi on tulossa. Siinä vaiheessa ihminen alkaa käydä läpi kaikkea sitä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa konkurssi on edessä. Tässä vaiheessa ihmiset ovat usein vielä hyvin toimintakykyisiä.
Seuraavaksi koittaakin kriisivaihe. Ajatus konkurssista iskee ja mielen valtaa stressi ja paniikki. Kaikki on mennyt, eikä ulospääsyä näy.
Tästä vaiheesta pääsee eteenpäin, jos pystyy sopeutumaan tilanteeseen. Se vaatii uuden identiteetin omaksumista. Sjöblom kuvaa vaihetta uuden elämän etsinnäksi. ”On löydettävä uusi elämäntapa. Jos oli aikaisemmin yrittäjän rooli ja identiteetti, pitää löytää uusi. Työtön tai palkansaaja esimerkiksi.”
Tämä vaihe voi kestää hyvin pitkään, sillä Sjöblomin tutkimuksen mukaan neljäs ja viimeinen vaihe selviytymisessä saattaa koittaa vasta vuosien päästä.
Se on velkavankeudesta vapautuminen, joka tapahtui monille lama-ajan kärsijöille vasta vuonna 2008. Silloin kymmenettuhannet suomalaiset saivat velkansa anteeksi. Velat vanhentuivat, ja ulosotossa olleet yhteensä noin 1,5 miljardia euroa annettiin anteeksi.
Yli 20 000 yrittäjää huokaisi helpotuksesta. Mutta monet eivät jaksaneet vuoteen 2008 asti.”
…
”Monet kuitenkin selvisivät laman ahdingosta.
Ne jotka jaksoivat, jaksoivat koska pystyivät säilyttämään toimintakykynsä, Ruut Sjöblom sanoo.
”Yhteiskunnan taholta monet eivät saaneet mitään. Ihmisten selviytymiskeinoja olivat esimerkiksi puoliso, joka on tukenut. Myös ystävät ja järjestötoiminnassa mukana oleminen olivat hyviä selviytymiskeinoja.”
”Parhaiten selvisivät ne, jotka säilyttivät toiminnallisuutensa. Ihmiset olivat todella syvissä vesissä. Jos jollain tavalla pysyi yhteiskunnassa kiinni, se auttoi.”
…
Jos haluat lukea koko HS:n kirjoituksen tässä on linkki siihen