Itsenäisyyspäivän juhlapuhe

06.12.2014

Itsenäisyyspäivän juhlapuheeni Tuusulan kunnan juhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö,

Suomi täyttää tänään 97 vuotta. Tänään 6.12. vuonna 2014 me suomalaiset olemme etuoikeutettuja, koska voimme juhlia maamme itsenäisyyttä. Maailmalla tilanne on paljon levottomampi, jopa ihan lähellämme. Jokaiselle, joka on taistellut Suomen sodissa, puolustanut maatamme ja hoitanut haavoittuneita, haluan ilmaista syvimmän kiitoksen itsenäisestä Suomesta.

Presidenttimme Sauli Niinistö on tänä vuonna nostanut itsenäisyyspäivän teemaksi vapaaehtoistyön. Meidän on hyvä muistaa vapaaehtoisten tekemän työn merkitystä Suomen sodissa. Tästä hyvä esimerkki on Lotta Svärd-järjestön toiminta. Meillä täällä Tuusulassa sijaitsi Lotta Svärd-järjestön päämaja ja tukikohta, joka nykyään toimii museona. Museon päänäyttely on Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi. Koskettavassa näyttelyssä on lähtökohtana lottien henkilökohtaiset kokemukset. Lotat toimivat apuana rintamalla oleville miehille. Vuonna 1931 perustettiin tyttöosasto, jonne saivat osallistua 8-vuotta täyttäneet tytöt, tosin vanhempien suostumuksella. Sotavuosina pikkulotatkin joutuivat vaativiin tehtäviin sairaaloihin ja kanttiineihin.

He kaikki yhdessä taistelivat Suomen puolesta. Nyt me voimme olla kiitollisia siitä, että me saamme elää rauhassa. Me voimme olla kiitollisia siitä, että meille vapaus merkitsee todella vapautta.

Haluan kiinnittää huomion myös siihen hintaan, josta harvemmin puhutaan, mutta jonka urhoolliset taistelijamme ovat maksaneet. Siitä kertoo muun muassa teos nimeltä Murtuneet mielet. Talvisota, joka alkoi 75 vuotta sitten, oli sotavuosien verisin ja raskain. Raakuudet ja uupumus söivät sielua. Mutta Suomi säilytti itsenäisyyden. Todellisen voiman on sanottu olevan sotilaiden tajunnassa. Aseveljeys ja yhdessä olo rintamalla, toinen toisiaan tukien, olivat paljon syvempiä kokemuksia kuin mikään poliittinen identiteetti tai ideologia. Me rauhanaikana syntyneet ja kasvaneet emme voi koskaan ymmärtää sodan keskellä eläneiden kokemuksia, mutta jotain voimme ottaa opiksemme.

Hyvät kuulijat,

Sotien jälkeistä Suomea rakennettiin valtavalla intensiteetillä ja voimalla. Jo ennen toista maailmansotaa säädettiin oppivelvollisuuslaki, joka velvoitti jokaisen lapsen käymään koulua. Velvollisuuden lisäksi tämä oli myös etuoikeus. 1948 lapsilisästä tuli kaikkien perheiden etuus. Samana vuonna alemmilla kouluasteilla lapset saivat ruuan ilmaiseksi. Seuraavana vuonna aloitettiin äitiyspakkausten jakaminen kaikille äideille. Tarkoituksena oli lapsikuolleisuuden vähentäminen. Tällä hetkellä lapsikuolleisuus on Suomessa maailman alhaisimpia.

1963 kansalaiset saivat sosiaaliturvatunnuksen ja sairasvakuutuskortin. Vuonna 1978 Suomessa siirryttiin peruskoulujärjestelmään, jolloin kaikille kouluasteille tuli ilmainen kouluruokailu. Maksuton kouluruoka on edelleen maailman laajuisesti harvinaista.

Nyt me saamme elää Suomessa, joka on hyvinvoinnin huipulla. World Economic Forum on listannut Suomen Euroopan kilpailukykyisimmaksi maaksi. Meidän vahvuuksiamme ovat koulutus, tutkimus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kattava sosiaaliturva. Kilpailukykylistauksessa on mitattu potentiaalia. Se kertoo, että meissä suomalaisissa on jotain erityislaatuista vahvuutta, osaamista ja välittämistä. Nyt meidän on taas aika ottaa nuo vahvuudet käyttöön, muuttaa teoria konkretiaksi, todellisiksi teoiksi ja rohkeiksi päätöksiksi, koska

Arvoisat juhlavieraat,

tällä hetkellä Suomi on syvällä lamassa. Arvioiden mukaan jopa syvemmällä kuin 30- ja 90-luvulla. 30-luvulla Suomi syöksyi syvälle, mutta nousi sieltä yhtä nopeasti ylös. Sota-aika aiheutti totaalisen tuotannon romahtamisen, mutta siitäkin teollisuus toipui hämmästyttävän nopeasti ja vuodesta 46 eteepäin kasvu vauhti oli erittäin nopeaa. Suomi pystyi maksamaan kaikki sotakorvaukset, jotka olivat suuruudeltaan jopa 4 % bruttokansantuotteesta. 90-luvun lama jäi myös melko lyhyeksi, mutta seuraukset olivat sitäkin traagisempia. 100 000 ihmistä jäi pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Nousukausi tuli kuitenkin voimalla teknologian kehityksen myötä.

Nyt on jälleen lama. Työttömyysluvut ovat nousseet. Ihmiset ovat huolissaan toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Köyhyys ja leipäjonot ovat tätä päivää. Nyt olisi taas aika kerätä voimat ja tehdä yhteistyötä jälleen, kuten isovanhempamme, sota-ajan lapset, Suomen jälleenrakentajat tekivät. Nöyrällä mielellä, mutta rohkeasti. Se yhteishenki ja suomalainen sisu, jolla Suomi silloin selvisi eteenpäin, sille on kysyntää myös nyt.

Arvoisa juhlaväki,

Kuten eräs ystäväni sanoi, horjahtaa saatan, mutta en kaadu. Tällä asenteella me kaikki voimme lamankin kourissa huolehtia toisistamme ja nostaa Suomen jälleen kohti menestystä. Samalla meidän täytyy ottaa vakavasti turvallisuuspoliittiset kysymykset ja uhat. Vaalimalla rauhaa me kunnioitamme äitiemme ja isiemme perintöä, hienoa, puhdasta ja kaunista Suomea. Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!